Bikini fitness dokumentti ja mietteet siitä

Kuten varmaan niin monet huomasi niin eilen tuli televisiosta dokumentti, Muodonmuutoksia,  joka kertoi neljän bikni fitness-kisaajan matkasta kisalavoille. Tiesin että tälläinen on tulossa kun sitä kuvattiin juuri Jyväskylässä ja Lahdessa takatiloissa kun kisailin. Somessa ainakin omilla seinilläni olen päässyt seuraamaan keskusteluja tästä dokkarista...

Kuva Pakkotoisto. Dokkaria kuvattiin Jyväskylässä ja Lahdessa missä myös itse kisasin ekaa kertaa

Oikeastaan odotin koko kevään tätä dokumenttia sillä halusin nähdä mitä YLEllä oli saatu aikaan ja onko se sellaista mihin pystyisin samaistumaan ja sanomaan että "niinpä!". Lisäksi kun kuulin että ainakin Linda Paldanius olisi mukana niin se lisäsi intoa nähdä ohjelma.  Muhun kun iskee Lindan huumori ja häntä seuraankin päivittäin snäpissä.

Mutta, se mitä yli tunnin dokumentti näytti niin olikin ihan jotain muuta. Bikini fitness näytettiin aika karussa valossa.   Itse kaipasin sitä tekemisen iloa, onnistumisia ja pientä glamourin hippusta mukaan. En vaan millään pystynyt samaistumaan ainakaan niihin vipari-itkuihin.  Jos itkin dieetillä niin se oli semmosta itkua mitä olisi tullut ilman dieettiäkin. Mulla oli myös suurimmaksi osaksi kisadieetillä myös muuta elämää, kisaviikoilla vähiten mutta se on jo asia erikseen.

Mun mielestå dokkarista jäi puuttumaan myös se, että harvoin kisaprojektia vain valmentajan kanssa toteuteaan. Takana on tiimi ja muita, jotka kannustaa ja pitää huolen. Vaikkei kaikki sukulaiset tai ystävät harrastuksen kanssa tukisikaan.

Jyväskylässä oli hyvä fiilis

Toki olihan siellä niitä asioita jotka oli tuttuja, Laji on henkisesti vaativa ja lopussa tuli esille se lajin luonne; kisat voi loppua milloin vain kuin seinään vaikka kaikki onnistuisikin. Mutta se oikein hämmensi että ihmetellään lavan takana suureen ääneen ja hoetaan että nyt on pakko olla väärinkäsitys kun ei jatkakaan kisoissa. Itselleni on ainakin alusta asti ollut selvää että millaiseen hommaan olen ryhtynyt. 

Mulle bikini fitness on antanut paljon, ilman että se olisi pilannut mun terveyttä ja hormonitoimintaa lopullisesti. Ilman että olisin joutunut luopumaan ystävistä tai sukulaisista. Mulla on intohimoa mutta haluan pitää myös jalat maassa ja jos alkaa tuntua siltä että homma ottaa enemmän kuin antaa niin sitten saa jäädä. 

PS. Anteeksi blogin hiljaiselo. mutta olen pyhittäny aikani niin paljon nyt opinnäytetyön viimeistelyyn, treeniin ja töihin etten ole meinannut ehtiä kirjoittamaan.