Interrail - kalastajakyliä ja taskuvaras

Ja matka jatkuu!  Viimeksi köllöteltiin Nizzan kivirannoilla ja ihasteltiin Monacossa jahteja. Siitä voit lukea tästä.

Illalla saavuttiin La Speziaan, itselläni ei ollut mitään tietoa että millainen paikka La Spezia on, tai miksi me sinne mentiin. Edelleen kun noudatettiin Nooran laatimaa reittisuunnitelmaa, jota en halunnut muuttaa. Otin matkalle tosiaan sellaisen asenteen että (mahdollisimman) ennakkoluulottomasti menen paikasta toiseen, en odota liikoja enkä selvittele paljoa etukäteen.

Jenni oli varannut Booking.com:in kautta meille jonkun asunnon, joka siis olisi kokonaan meillä kolmella käytössä parin päivän ajan. Hintakaan ei ollut kuin n. 20e/pää/yö, eli samaa maksettaisiin hostellissakin useasti. Löydettiin paikka ja piti soittaa asunnon omistajalle. Tartuin puhelimeen ja sieltä vastasi naishenkilö joka puhui melko huonosti englantia. Odotin vanhempaa italialais-rouvaa, mutta alas portaita laskeutuikin vähemmän italialaisen näköinen ruova.

Rouva vei meidät asunnolle, jotenkin niin herttainen ja vähän hössö oli. Samalla kun hän esitteli huoneistoa ja maksettiin sun muuta, hän kertoi olevansa kotoisin Venäjältä. Oli tosin asunut Italiassa jo 20 vuotta. Venäjääkin olisi puhunut meidän kanssa mutta meiltä tuo(kaan) kieli ei oikeen taivu. Saatiin maksettua yöt, onneksi käteistä riitti kun ei tajuttu varautua siihen, että maksettaisiin käteisellä.

Ihan oma kämppä! Isompi kun missä asun! Ja pesukone, päästiin kahden viikon jälkeen peseen kunnolla vaatteet.

Siinä jossain vaiheessa rouva totesi ja kauhistui ettei meillä ole sokeria tarjolla ollenkaan. Noh, kahviin en sitä yleensä laita eikä muutenkaan suurta tarvetta, mutta hän sanoi että käy sitten illalla ostamassa sokeria. Myöhemmin kun palattiin kaupunkikierrokselta ja iltapalalta, löytyi sokeripaketti ja vesimeloni. :) Ihanaa. Hauskin juttu tässä oli se, että todettiin myöhemmin, ettei meillä ole lainkaan vessapaperia ja sitä oltas enemmän tarvittu kun sitä sokeria. :P

La Spezia oli ihan okei kaupunki. Satama bulevardi ja ostoskadut olivat siistejä ja hienoja, mutta muuten aika vaatimaton.

Satama.

Illemmalla oli tarkoitus käydä kaupassa, mutta ne oli jo kiinni siihen aikaan. Ihan kämpän vierestä bongasin myös kuntosalin. Olin ihan onnessani että pääsis treenaa, mutta hinta oli 10 euroa, joten jätin välistä. Koska olimme italiassa, otettiin iltaruuaksi (molempina iltoina) pizzaa. Pizzakin piti maksaa käteisellä ja kaikki pikkurahat kun kerättiin niin just riitti.

Aamulla mentiin hakemaan aamiaista kaupasta ja päätettiin etsia pankkiautomaatti, koska tarvittaisiin käteistä ehdottomasti. Noh, automaattia ei meinannut löytyä millään, tai siis oli sielä monta kortsuautomaattia mutta mitä me niillä...  Melkein jo luovutettiin kunnes huomasin (omasta mielestäni) postitoimiston ja päätin että kysytään sieltä. Oltiin Nooran kanssa kahdestaan kun Jenni halus kai nukkua.. Astuttiin postitoimistoon sisään ja sielähän olikin automaatti heti kun ovesta astuttiin sisään.

Päivä vietettiin sitten pienen matkan päässä sijaitsevia pikkukyliä kiertäen; Riomaggiore, Manarola ja Corniglia. Tosi söpöjä paikkoja ja päivä kului aina välillä pulahtaen uimaan ja syöden jäätelöä. Tosi kuuma oli ja turisteja oli suhteellisen paljon. Junilla pääsi todella kätevästi näihin kyliin ja junia tuli ja meni hyvin.

Riomaggiore.

Riomaggioressa pulahdettiin uimaan. Kivet suhteellisen isoja ja minäkin nirhasin varpaan kiveen. Tulehduslääkettä siihen tarvi kun alkoi punottaa ikävästi. Kun noi desinfiointi-pyyhkeet jäi tietenki yöpaikkaan.

Rannat oli todella jyrkkiä, kallioisia ja kivisiä. Joistakin kallioilta ihmiset hyppäsivät lämpöiseen mereen. Rannat oli eksoottisia ja porukkaa paljon. Kylissä näkyi turismi selvästi; paljon matkamuisto kauppoja, ravintoloita ja jätskipaikkoja. Olin itse niin kuumissani mun vaatteissa että kävin ostamassa ohkaisen mekon mikä oli ihan kivan näköinen. Tärkeintä kuitenkin oli se, että vaate oli viileä. En katunut hetkeäkään että käytin 15 euroa siihen.

Riomaggiore

Manarola

Viimeisin kylä jossa käytiin, Corniglia, oli vähän erilainen kun nämä kaksi ensimmäistä. Conrniglia sijaitsi mäen päällä, joten edessä oli iltakävely pitkiä portaita pitkin asemalta kylään. Meni sinne bussikin mutta mitä turhaan sellaisesta maksamaan jos voi kävelläkin. Onneksi oli jo sen verran ilta, ettei aurinko niin pahasti paahtanut ja jaksoi hyvin.

Corniglia

Corniglian asema jolta noustiin portaat ylös kylään.

Illaksi palattiin kämpille. Päätettii mennä vähän ihailemaan iltaa satamalle, syömään vähän kirsikoita ja viiniä. Satamassa istuttiin ja nautiskeltiin elämästä, kunnes joku vanha ja köyhä ukkeli tuli kysymään sytkäriä. Ei millään meinannut uskoa meitä, mutta uskoi sitten lopulta. Hetken aikaa jatkettiin, kunnes Jenni huomasin Nooran kameran penkillä. "Onks sun kamera penkillä?" Noora katsoi ja ihmetteli sitä. Katsoi isoon kangaskassiin joka oli mukana ja sitten huusi "NE VEI MUN LAUKUN".

Oikeesti?! Nooran pieni olkalaukku oli kadonnut, mukana lompakko (pankkikortti ja käteistä) ja passi. Kamera oli ollut myös laukussa mutta se ei ollut varastamisen arvoinen joten jätetty siinhen.Kännykkää Nooralla ei ollut mukana sillä hetkellä. Äkkiä vaan yhteyttä Suomeen vanhemmille että kortti kiinni ja mitäs tehään passin kanssa. "Hieman" vit**untuneina käveltiin sitten takasin kämpille rauhottumaan.

Suunnilleen näissä maisemissa varkaus tapahtu. Kuva päivää ennen.

Kortti saatiin kuolletettua, mutta suurin harmin aihe oli se passi, matkalla kun tarvii sitä ehdottomasti, sillä kaikkiin maihin ei pääsisi ilman sitä, eikä varmaan kotiin lentämäänkään. Aamulla selviteltiin; uuden passin, pikapassin, saisi ainoastaan Roomasta Suomen lähetystöstä. Meidän piti Rooma välttää, mutta nyt ei oikein mahda mitään. Vähän menisi reittisuunnitelmat uusiksi, mutta onneksi sellaiseen on varaa tämänkaltaisella reissulla.

Passin saamiseksi oli kuitenkin vielä tehtävä paikallisella poliisilaitoksella ilmoitus varkaudesta ja saatava siitä dokumentti. Oikean poliisilaitoksen löytäminen olikin sitten hankalaa, kuljettiin kirjaimellisesti koko La Spezia läpi ennenkuin löydettiin oikea paikka. Aluksi sekin vaikutti epätoivoselta kun kukaan ei vaikuttanut puhuvan englantia. Onneksi pelastava enkeli tuli ja puhui parempaa englantia kuin me ja saatiin homma tehtyä.

Sitten vaan nokka kohti Roomaa, Bolognan kautta.

Syksy tuli

On nyt lähiaikoina tullu kirjoitettua lähinnä tosta matkasta, jollon tää nykyhetki on vähän jäänyt täällä vähemmälle.

Arki rullaa aika tasaisesti eteenpäin. Treeniä treenin perään, välillä lepopäivänä muutama tunti töitä koulun kiska-kahvilassa ja kotona puuhailua. Maanantaina vedin siskolle treenin ja käytiin vähän syömässä hese-mättöö perään, koska olin luvannut että voidaan joku päivä niin tehdä. Tein itsekin samana päivänä treenin, edellisen jätin vajaaksi sillä innoissani lisäsin tankoon levypainoja ja jätin sormeni väliin; jumalaton kipu ja kynsi tummeni. Melkein oksensin kipuaallon tullessa ja koko loppu illan peukaloa särki. Tosi nynnyä mutten halunnut kiusata itseäni. Ja vain ojentajat jäi välistä.

Mainoskuva materiaalia :D

Aika samaa touhua ollu tää pari viikkoa syyskuusta.  Tietty joukkoon mahtuu muutamia vähän erilaisia päiviä jotka vähän piristää arkea;

Tiistaina oltiin illalla parin kaverin kanssa testailemassa toinen paikallinen Thai-ravintola. Kai se ihan hyvää oli, ei mitenkään ihmeellisempää. Ruokailun jälkeen käytiin katsomassa Kätilö, joka muutama viikko sitten sai ensi-iltansa. Aika rankka aihe elokuvalla ja muutenkin, mutta hyvin tehty omasta mielestäni.

Annokseen heitetty varmaan purkillinen ananasta, jota en syö.

 

Keskiviikkona oli sitten vuorossa perinteiset Tursajaiset, jossa ykkösvuoden aloittaneet kiersivät tehtävärasteja ympäri kaupunkia ja illalla on sitten loppubileet. Itekkin taas oli vetämässä yhtä rastia, varmaan viimeistä kertaa. Rastilla oli oikeen hauskaa ja sen jälkeen kävin nopeasti kotona vaihtamaan haalarin baari-vaatteisiin. Baarissa oli vähän kummallinen olo itsellä ja musiikki ei tarttunut niin että olisin tanssilattiallakaan viihtynyt. Ehkä se tekee että oman vuosikurssin porukkaa ei täällä ole kuin pari, niin tunnelma on erilainen. 

Koska edellisen yön olin nukkunut yllättävän huonosti ja olo oli mikä oli, lähdin baarista jo yhden aikaan. Toisaalta hyvä, ei tarvinut koko päivää nukkua ja kun ei juonut kun pari mietoa niin pääsi jälleen salille.

Haalareita saa pitää aika harvoin enää.

Valmiina rasti-tuomarointiin.

Treenit sujuvat tasaisen hyvin (niinkun näin yleisesti), painot nousee nyt ihan hyvää tahtia. Ensin ne tietysti piti palauttaa sille tasolle missä ne olivat dieetin alussa. Dieetillä kun painoja tarvii ehkä vähän laskea kun jaksaminen vähenee. Ja matkasta johtui tietysti osa painojen pudottamisesta.  Koska en ole mikään painonnostaja vaan olen kehonmuokkaaja, painot eivät sinänsä ole niin tärkeitä, mutta kieltämättä kyllähän se innostusta lisää kun saa lisättyä liikkeeseen pari kiloa lisää. :)

Torstaina vedin sitten hieman erilaista treeniä, jossa tein tuttuja liikkeitä mutta lisättiin sarjoja huomattavasti. Painotus tässä treenissä oli olkapäille ja etureisille, lopuksi kävin vielä pohkeetkin läpi. Treeni oli raskas ja lihaksissa poltteli hyvällä tavalla. Oli tosi kivaa tehdä vähän erilaista välillä. :) Pejantaina oli luvassa vielä toinen samantyyppinen pumppailu mutta siinä kävin läpi selkää, vatsoja ja reidenlähentäjiä.

Lauantaina pidettiin leffa-iltaa mulla ja jatkettiin kotimaisella linjalla; Luokkakokouksella. Jos tykkää kreisikomediasta niin kyllähän sitä katsoo ja lauantaina oli just sellanen olo että ei mitää vakavaa ainakaan.

Viikonloppuna seurailin myös Jyväskylän fitness-karsinnat, lähinnä itseäni kiinnostavaa bikini fitness-sarjaa. Oli aika kovaa tasoa nähtävillä kaikissa sarjoissa. Tottakai selasin muutkin naisten lajit läpi.

Hyvää alkavaa viikkoa

- Clarissa

Interrail - Nizza

Aika jatkaa taas matkaa. :) Tässä edellinen jos jäi välistä: Interrail - Barcelona

Barcelonasta kesti todellakin yli 14 tuntia että päästiin Nizzaan. Muutama vaihto, aikaa todella vaihtelevasti. Figueresillä vietettiin 4 tuntia junaa odotellen ja Marseillen vaihto oli kuin suoraan Amazing Racestä kun juostiin junasta seuraavaan. Tosin juokseminen oli turhaa sillä Marseilesta lähtevä juna oli 20 minuuttia myöhässä. Ei ollut oikeasti kiire, parempi niin.

Seuraavaa junaa odottelemassa. Hellettä riitti.

Yhdentoista aikaan päästiin vihdoinkin Nizzaan, hostellissa Jenni jo odotti meitä. Hostelli oli ihan söpö ja siellä oli tunnelmallinen sisäpiha. Huoneessa meidän kanssa oli kolme muuta, kaks jätkää ja yks nainen. Kotiuduttiin ja mentiin nukkumaan.

Jenni sai vihdoinkin seuraa, kun oli odotellut meitä päivän kun oltiin jumissa Barcelonassa. Ps. Hostellin söpö sisäpiha.

Ensimmäinen yö sai ikävän suunnan kun eräs huonetovereista kömpi umpihumalassa huoneeseen. Kuulin vähän örvellystä ja muuta mutta en välittänyt. Hetken päästä kuulosti siltä että tyyppi olisi tukehtumassa tai jotain.  Aamulla selvis että tyyppi oli oksentanut sänkyyn. Koko huone haisi mutta pahin oli se, että oksentaja oli yläpedissä, Nooran yläpuolella. Ällötys vaan nousi kun Noora mainitsi että oli jalat kastunu vähän...

Oksentaja-tyyppi oli australialainen, sanoi olleensa pihalla ryyppämäässä ruotsalaisten kanssa. Pitkään kesti aamulla että ees kehtas puhua meille, kyllä se pahoitteli mutta hän jaksoi jauhaa kuinka älytöntä oli että hän oli nukkunut kengät jalassa...  Mun mielestä oli älytöntä ettei tyyppi tajua että oksentaa maatessaan..

Paettiin hajua (joka kesti koko ajan kun oltiin kyseisessä paikassa) rannalle. Matkalla otettiin aamiaista kiinalaisesta kun ei meinannut tulla kohtuuhintaista kahvilaa vastaan. Hyvää oli. Aamupäivä sitten maattiin kivirannalla ja kierrettiin vähän Nizzaa. Ihan hieno paikka, muttei hurmannut niinkuin Barcelona. En osaa sanoa miksi.

Illaksi suunnattiin katsomaan Monacoa. Junalla pääsi 20 minuutissa näppärästi Nizzasta. Ihasteltiin jahteja ja kuljettiin ympäriinsä. Kasinoiden lähellä oli aivan ihana puisto missä vähän istuskeltiin. Siihen tuli isä, lapsi ja lapsen hoitaja ruokkimaan puluja. Sitten hetkeä myöhemmin saapui mies ja nainen joita valokuvaaja kuvaili ja niillä oli oikeen meikkaja mukana. En tiedä keitä olivat mutta oli hauska kokemus että tyhjästä ilmestyivät. Viimeisellä junalla sitten takaisin Nizzaan.  Illalla mentiin vielä kuutamo-uinnille yölliselle rannalle. Aika vilposta oli ja aallotkin yllättävän isoja..

Jahdit <3

Malleja? Bloggareita? Ig-julkkiksia?

Ote matkapäiväkirjasta 30.6. "Monaco oli eritavalla hieno mitä odotin. Odotin kylmää, pröystäilevää ja tärkeilevää ilmapiiriä. Sitä ei ollut vaan porukka oli iloista ja rentoa ja maanantainakin hotellissa bileitä." 

 

 

Monaco.

Tässä vaiheessa matkaa oltiin vielä hehkeitä ja vaatteetki puhtaita!

Siinä pätkä formula-rataa.

Aamulla päätettiin mennä junalla Villefranche-sur-Merille, joka oli matkalla Monacoon. Bongattiin sieltä vähän kivempi ranta kuin mikä Nizzassa oli (suojaisempi ja pienempää kiveä). Oli tosi kiva. Ei tarvinut kuin portaat kävellä alas ja oltiin rannalla. Siellä vietettiin aamupäivä ennen kuin lähdettiin kohti Italian La Speziaa.

Alas rappusia ja pääsi rannalle. Iltapäivällä kohti Italiaa :)

Hyvää alkavaa viikonloppua!

- Clarissa