Kisojen jälkeen voi tulla hankala ja tyhjä olo, näin olen kuullut. Osittain mulla vähän niin onkin, mutta odotan innolla offikautta ja haluan tehdä kehitystä niin paljon kuin vain saan aikaan. Mulla on vähän saman tyylinen tunne mikä oli esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ensin pitkään valmistaudutaan, sitten annetaan kaikki siinä yhdessä hetkessä ja sitten vaan katsellaan tuloksia ja mietitään tulevaa.
Seuraava tavoite on jo mielessä, mutta se on niin alustavaa että en hirveästi huutele. Siinä oli mun valmentaja oikeassa, että sitten kun lavalle pääsen niin innostun enemmän tästä asiasta. Mulla jäi sopiva nälkä ja halu päästä eteenpäin.
 |
| Pari päivää sai syödä vapaammin ja jo nyt kaipaa rutiineja, ehkä siks otin kanahampparin paikallisessa ravintolassa :D |
Mutta entäs nyt? Miten mulla sitten jatkuu elämä? Onko mulla elämää?
Fitneksen osalta jatketaan sitten kalorien nostolla takaisin normaaliksi ja palataan kovien treenien äärelle. Nyt pari päivää sain syödä vapaammin ja kyllä sitä vähän herkkujakin tuli syötyä. Nyt sitten takaisin normiruokiin, kyllä sitä jo kaipaskin.
Onhan mulla muutakin ja seuraava projekti on saada opinnot päätökseen. Ei enää kuin pari kurssia ja opinnäytetyön tehtailu, joten on rasittavan pienestä kiinni. Lisäksi on muutamia omia kuvioita joita tässä pian lähden toivottavasti toteuttamaan ja toivon kovasti saavani pyörät pyörimään.
Mulle on tärkeetä että teen asioita, en oikeen tykkää vaan istua. Olen ottanut itselleni asenteen, jossa pidän itse ohjat käsissäni tai aikain kannan sitä vettä myllyyn enkä vain istu ja odota että joku puro joskus kääntyisi tähän suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi/kysy :)